sosiaalinenmedia oppiminen kansalaismedia demokratia viihde teknologia

Heikot signaalit

Hei
Olen medianomiopiskelija ja teen opinnäytetyötäni sosiaalisesta mediasta. Minua kiinnostaa mitä ovat heikot signalit tai tulevaisuuden skenaariot oppimisesta ja opiskelusta. Mikä on sosiaalisen median rooli tulevaisuuden opikskelussa?(Minua kiinnostaa lähinnä opisekelu peruskoulun jälkeen, vai onko tulevaisuudessa peruskoulua?) Mitä ajatuksia tai tietoa tästä aiheesta on?

▶ Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Permalink Vastannut Harri Lakkala 4. elokuu 2010 23:31: Vesalta tuli jo hyviä vastauksia tähän Sannan kysymykseen ja olen samaa mieltä siitä että kyseessä on muutoshanke. Tässä kuitenkin pari muuta näkökulmaa aiheeseen jotka ovat parin vuoden aikana kypsyneet.

Ehkä yleisen "nyt otetaan SoMe käyttöön" -viestin sijaan kannattaa lähteä ratkomaan todellisia ongelmia. Kehittämään joko markkinointia (verkkonäkyvyys, liidien generointi, tms.), kehittämään jotain yhteistyötä ja kommunikaatiota vaativaa prosessia tai helpottaa tiedonkulkua tuotekehityksestä markkinointiin tai jotain vastaavaa. Eli lähteä liikkeelle bisneslähtöisistä pilottiprojekteista.

Lisäksi kannattaa soveltaa 20-60-20-sääntöä eli sitä että jokaisessa organisaatiossa on aina innostuneita (20%), massaa (60%) ja jääriä (20%). Ei kannata aluksi koittaa saada kaikkia mukaan vaan keskittyä innostuneisiin, jotka vetävät massan mukanaan ja lopulta jäärätkin joskus aikoinaan. Eli mitä voit tehdä aiheesta innostuneiden kanssa?

Uusista työkaluista voi myös tehdä kiinnostavampia rajoittamalla pääsyä niihin vain pienelle porukalle. Näin uudesta tulee houkuttelevaa ja pilottikäyttäjät kokevat olevansa etuoikeutettuja. Vapaaehtoinen käyttöönotto on myös motivoivampaa kuin se että ylempi instanssi käskee käyttämään jotain työkalua tai tapaa toimia.

Tässä pari ideaa, näitä on paljon muitakin mitä voi kokeilla. Silti muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa ja vaatii aikaa ja vaivaa. Liian usein lähdetään liikkeelle työkaluista ja IT vetää käyttöönottoa, vaikka kyse onkin siitä mitä niillä työkaluilla voidaan tehdä toisin ja kuinka ihmisten tavat toimia muutetaan.

Olisi kiva nähdä HR-ihmisiä enemmän vetämässä näitä muutoksia sillä heidän tontillee se mielestäni aika lailla tippuu. Toivotaan että sillä puolella tapahtuu heräämisiä.

innostuneet, rajoita pääsyä; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut sannasutinen 5. elokuu 2010 08:45: Hyviä huomioita. Pelkään, että firman oleminen somessa jää ulkokohtaiseksi tekniseksi työkäluksi, eikä siitä synny henkilöstölle tapaa toimia, kuten sähköpostin lukeminen. Ehkä kokeilen lähteä liikkeelle pienen innostuneen ryhmän kanssa ja sitten siitä eteenpäin. Tutkin juuri postin blogia ja he ovat onnistuneet saamaan hyvän porukan mukaan kirjoittamaan. Onkohan heidän kokemuksiaan esitelty jossain tästä prosessista?

http://postiblogi.posti.fi/; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Tuula Pellikka 6. elokuu 2010 11:41: Kuulostaa niin kauhean tutulta. Mikäköhän voisi olla modernimpi versio keppi-porkkana-mallista 2000-luvulla? Voisin kuvitella, että ainakin joitakin voisi innostaa joku palkkio tai palkinto. Sekään ei luultavasti tuo hyvää tulosta, että pakotetaan kaikki osallistumaan. Jos osallistujia ei tule, kyse ei välttämättä ole "seuraajista", vaan siitä, ettei heidän mielestään ole mitään seuraamisen arvoista. Ei synny liikettä, jos esimerkiksi ei olla tarpeeksi "kahjoja". Ylidramatisointi saattaa joskus auttaa, siitä itselläni on menneiltä vuosilta hyvin mieleen jäänyt esimerkki, joka opetti rohkeutta ja spontaanisuutta. Yritysten kulttuuriin nämä yksittäiset "heilujat" valitettavan harvoin saavat isompaa muutosta, kun se ensimmäinenkään seuraaja ei lähde liikkeelle.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Juuso Äikäs 5. elokuu 2010 10:14: Vesan TED-video oli aivan loistava, juuri näin muutosta johdetaan.

Harrin pointti tosta "nyt otetaan SoMe käyttöön" oli erittäin osuva. Meidän yrityksemme käyttää SoMea markkinointiin liidien toivossa, muu käyttö onkin sitten ihan satunnaista eikä sitä johdeta mitenkään. SoMe on kuitenkin vain väline muiden joukossa, jolle pitäisi löytää mielekkäitä (liike)toiminnallisia tavoitteita.

Blogista vielä sen verran, että kun perustimme oman blogimme, siihen nimettiin kirjoittajat. Ei auta itku markkinoilla, työnantajalla on direktio-oikeus :) Homma toimii siten, että markkinointipäällikkömme vastaa siitä, että blogiin ilmestyy säännöllisin väliajoin kirjoituksia eri aiheista. Kirjoitukset siirtyvät automaattisesti Twitteriin, LinkedIniin sekä Facebookiin. Silti suurin ongelma on lukijoiden ja kommentoijien puute.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Helge V. Keitel 9. elokuu 2010 12:12: Jäin miettimään opettaja - oppilaat -asetelmaa. Luokka on osa kouluyhteisöä ja se on edelleen osana kylää, korttelia tai kaupunkia. Opettaja ei ole yksin sosiaalisten taitojen ja mediataiteen kehittäjänä ja ohjaajana. Oppilaat ja ympäröivä yhteisö sekä vanhemmat osallistuvat tehtävään, vaikka kytkentöjä ei aina huomaa.

Heikkojen signaalien näkymättömyys (näkymätön käsi) ei kerro sitä, mitä muissa todellisuuksissa (luokan ja koulun ulkopuolella) tapahtuu. Ajatellaan vanhempia nuoriso- ja teiniharrastuksia. Rock-and-rollia harjoiteltiin kavereiden kesken kellareissa tai treenikämpissä ilman minkäänlaista ohjausta. Vanhemmat korkeintaan roudareina. Ehkä kannattaisi tutkia opetuksen epävirallista organisaatiota. Jos luokka ja koulu edustavat virallista STT:tä, on sen ympärillä verkkoaikana huikea määrä muita oppimisen ja harhaoppimisen toimintaympäristöjä.

* epämuodollinen oppiminen
* tekemällä oppiminen (verkkomagnetismi ja kaverivinkkaus ohjaa nuorten hakeutumista verkossa)
* opettajan roolina saattaa osittain olla tapahtumakulkujen ja kulttuurimuutosten ymmärtäminen
* pitäisikö heikkojen signaalien kuuntelemista ja havaitsemista opettaa? (mihin luokkayhteisön mielenkiinnot kulloinkin kohdistuvat?)
* koululla on muodollinen opetustehtävä ja opettajan pitää olla ammattilainen nimenomaan omassa lajissaan

Tulipa vain mieleen, että oppiminen on dynaamista vuorovaikutuspeliä.; ▶ Vastaa tähän