sosiaalinenmedia oppiminen kansalaismedia demokratia viihde teknologia

Opettaja-lehti: Sosiaalisen median sosiaalisuus (kriittisesti)

Opettaja-lehden numerossa 49/2009 oli sivulla Mikko Lehtosen kolumni, jossa tämä Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori varsin pakinamaisesti kritisoi sosiaalista mediaa.

Mutta pakinamaisuudesta ja tekstin vauhdikkuudesta huolimatta itse kolumni koskettelee ihan oikeita asioita. Kommentteja? Vastineen paikka?

Tagit: kolumni, kritiikki, media, opettaja-lehti, sosiaalinen

▶ Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Permalink Vastannut Anne Rongas 7. joulukuu 2009 10:27: Missään ei ole väitetty, että mediayleisö taikaiskusta muuttuu sisällöntuottajaksi. Päin vastoin. Suuri joukko alan ihmisiä kertoilee yhä uudelleen, miten hitaasti asia etenee ja miten suuri oppimiskynnys jopa varhaisella enemmistöllä on. Joidenkin mukaan 10 vuotta on oltu menossa ja mahdollista on ollut.

Välinepainotteinen näkemys, ja vielä erityisesti Facebook edellä, sosiaalisesta mediasta ja vastakkainasettelu perinteinen ammattilaismedia ja sosiaalinen media olisi ihan keskusteluna arvoinen.

Sosiaalinen media sinänsä ei ole yksin minä-minä-kulttuuria muodostamassa. Eri ihmisille se, kuten muukin elämän osa-alue on erilaista, niputtaminen näin laajoissa asioissa on liian yksinkertaistavaa. Kannattaisi edes pientä sävyerottelua tehdä.

Mitä tulee globaaleihin ongelmiin tai avoimen tieteen suomiin mahdollisuuksiin syrjään jätetyille, mikä tarjoaisi yhtä paljon mahdollisuuksia? Kirja, sanomalehti, radio, televisio?

Erittäin tärkeää on tuo kriittisen näkökulman esille tuominen, sitä pitäisi kehitellä enemmänkin. Sosiaalinen media on antanut paljon tilaa erilaisille vastakulttuureille ja itekulttuurille.

Siinä nyt sivusilmällä tässä kokouksen ohella päällimmäisiä kommentteja.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Heli Nurmi 7. joulukuu 2009 11:29: Luin minäkin Lehtosen kolumnin pariin kertaan ja yritin päästä juoneen kiinni (mikä oli vaikeaa). Hän kai tarkoitti olla huolissaan ja monipuolissaan sosiaalisen median esiinmarssin huumaa. En muistanut että hän on mediakulttuurin proffa, tuollaisesta asemasta tuollaista puhetta kyllä hiukan hämmästyttää.

Sosiaalista mediaa voi toki käyttää melkein mihin tahansa. Se on mahdollisuuksia osallistua mutta tekee sen liiankin helpoksi ja siinä toimii samat lainmukaisuudet kuin sosiaalipsykologia ja kansanviisaus opettaa "joukossa tyhmyys tiivistyy", siis myös tyhmyys. Sulapinta 48# Takinkääntäjät sisälsi hyviä linkkejä tähän keskusteluun: tiedot vääristyvät levitettäessä jos niitä alunperin on ollutkaan. Ennen oli nähtävä vaivaa kun lähdettiin osoittamaan mieltä jostakin, tilattiin bussi, varattiin ajat eduskuntaa, toki talon eteen voi mennä ilman ajanvarausta. En siis luota sosiaalisessa mediassa levitettyihin juoruihin sen enempää kun muihinkaan.

Sosiaalisen median yksilökeskeisyyttä Lehtonen pohti ja se taas mielestäni koskee yhtä mutta julkisuudessa näkyvää porukkaa: julkisuuden kipeät ihmiset ja kaiken maailman fanitukset, onhan sitä. Jotkut välineet suorastaan ruokkivat tätä ja houkuttelevat siihen, mutta ei siihen silti tarvitse osallistua. Ymmärrän että se ärsyttää ja saa epäilemään.. pieni osa sometun väestä toimii kai tällä logiikalla ja se pitää sietää. Huomaamattaan sitä rakentaa mielessään kirjoittajan nimen ympärille kehän (tuota arvostan, tuo nyt on tuota jne). Saman ilmiön tiedostin verkko-opettajan alkuvaiheissa ja miksei pysyvästikin.

Sisällöntuottaminen on iso kysymys ja olen minä usein hymyillyt kun ihmiset kuvittelevat hallitsevansa vaikka mitä kun on luettu joku juttu sosiaalisen median kautta. Tämän kuplan tiedostin joissakin keskusteluissa syksyn mittaan ja selkeimmin sen minulle sanoi David White Oxfordin yliopistosta: ei ne jotka kirjoittaa sosiaalista mediaa osaa muuta kuin kirjoittaa hiukan. Kriittisyys on usein kaukana. Nyt jopa mainostetaan ajokieltomerkkiä 140 joka on pyhä tweetin luku. Uskon että tällaiset lapsellisuudet asettuvat uomiinsa ajan myötä.

Kerronko vielä miten pääsin tänä aamuna nauttimaan mobiilista mediasta: pari tuntia synnytyksen jälkeen näin ensimmäisen lapsenlapsen kuvan. Nyt en oikein muuta osaa ajatellakaan. On tämä mahtavaa kun välimatkaa on satoja kilometrejä. Suhtaudun tapahtuman vuoksi lempeästi myös Lehtosen kolumniin.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Samuli Karevaara 7. joulukuu 2009 11:49: Juu tuo "muuttuvat kuin taikaiskusta sisältöjen tuottajiksi" oli ehkä turhankin provosoivasti kirjoitettu. Mutta lopun huomiot olivat ihan asiallisia, ja mielestäni sosiaalisen median kannalta positiivisia: "Kriittisyyden ensimmäinen ehto on, että tuntee ja ymmärtää ainakin jossain määrin sitä, mitä kritikoi. Kriittisyyden toinen ehto sen sijaan on, että ei jää sosiaalisen median seittien vangiksi, vaan kysyy: Kun käytämme sosiaalista mediaa, kuinka se käyttää meitä? Tällöin paranevat myös mahdollisuudet käyttää sosiaalista mediaa muihinkin kuin egonpönkitystarkoituksiin – siis todellakin sosiaalisesti."

Esim. Facebookin yksilökeskeisyyttä pohdimme myös glögitilaisuudessa viime viikolla. Tietenkin käyttötavasta kaikki lähtee, mutta parinsadan facebook-kaverin kanssa viestintä ei ole enää kovin henkilökohtaista, vaan ehkä sellaista "minä tiedotan/kirjoitan, lukee ken jaksaa ja ehtii". Onko se sitten yksilökeskeisempää kuin vaikkapa lehden kolumni, en ole varma. Pohtimisen arvoista kuitenkin.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Miikka Salavuo 7. joulukuu 2009 12:31: Kommentoin itsekin hieman pikaisesti, ehkä myöhemmin lisää.

Kirjoitin itsekin muutama päivä sitten sosiaalista mediaa pohdiskelevan artikkelin blogiini. Joten en toista kaikkea, mitä siellä kirjoitin enää tässä, vaan viittaan omaan kirjoitukseeni. Mutta miksi ilmoitan siitä täällä? Mitä tavoittelen?

No, Lehtonen kirjoittaa kyllä asiaakin, joskin hieman provosoivasti ja provosoituneesti. Ymmärrän tämän, koska tätä melko vaikeasti hahmottuvaa somea tulee nyt joka puolelta sellaisella voimalla, että se pakosti haiskahtaa hypeltä ja voi ärsyttää monia. Suuret egot nousevat väkisin esille.

Sisällöntuotannon osalta kyse siitä, miten sisällöntuotanto ymmärretään. Ainahan sisältöjä on tuotettu, itsekin taisin jo lapsena ottaa valokuvia, äänittää omia biisejä kasettinauhurille jne.. Nyt sisältö vaan julkaistaan netissä usein myös muille kuin kaveripiireille. Tämä on osa kulttuuria, eikä sillä ole niin suurta merkitystä itse sisällön tuottajalle kuin olisi ollut minulle, jos 10v. ottamani valokuva olisi julkaistu Apu-lehdessä tai jos 12v. tekemä biisini olisi soinut radiossa. Se on osa arkista kulttuuria, joka voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole siihen kulturoitunut.

Yleisö ei useimmille yksittäisille kirjoituksille, kuville tai musiikille ei ole kovinkaan suuri. Blogeja luetaan yhä vähemmän, tai ainakin itse koen niin. Tuotannosta hyötyy usein enemmän se tekijä kuin yleitö - siis luovasta toiminnasta.

Ongelmaksi Lehtonen ilmeisesti kokee sen, miten sisällöntuottajat kokevat itsensä ja merkityksensä.

Lehtonen ei Opettaja-lehdessä juurikaan ota kantaa Somen pedagogiikkaan tai sen mahdollisuuksiin opetuksessa vs. aiemmat välineet. Nykyiset välineet, joita nyt yleisesti kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi, luovat aiempaa paremmat mahdollisuudet toteuttaa yhteisöllisen ja itseohjautuvan oppimisen ideaaleja. Tosin, kuten saarnaan jatkuvasti, itse toimintakulttuuri muuttuu valtavirrassa hitaasti.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Leena Helttula 7. joulukuu 2009 15:40: Mielestäni tämä sosiaalinen media -keskustelu on saanut aivan suunnattomat mittasuhteet. Minä vertaisin tilannetta siihen kun autot tai televisiot alkoivat yleistyä.

Sosiaalinen media on tuloillaan oleva kommunikaatioväline, eikä kenenkään tarvitse sosiaalistua yhtään sen enempää kuin ennenkään, välineet vain vaihtuvat.

Olen puuhastellut sosiaalisen median parissa juuri siksi, että pidin yhteyttä israelilaiseen firmaan, joka toimii kokonaisuudessaan verkossa. Kaikki työntekijät työskentelevät kotonaan ja yhteyttä pidetään sähköpostilla ja Skypellä. Homma toimii ja heille tapaamisten järjestäminen on yhtä outoa kuin meille heidän tapansa.

Koska minulla koko juttu lähti harrastuksesta, se on ollut pelkästään iloinen asia. Olen löytänyt ihmisiä, jotka harrastavat samoja asioita kuin minäkin, Suomessa kun niitä ei montaa löydy.

Välineet ovat niitä, joita oppilaat käyttävät luonnostaan. Kun aloitin opettajana, sähköpostiakaan ei ollut. Uudet välineet tulevat ehkä hitaasti, mutta varmasti ja nyt kannattaisi heittää negatiivinen asenne romukoppaan ja aloittaa pohjalta: "Mitäs kivaa uutta tämä voisi tuoda tullessaan?" Voin kokemuksesta sanoa, että paljon uusia ihania kontakteja.

Kännykkäkin tuli ja valloitti. Jopa yli 80-vuotias äitini joutui sellaisen hankkimaan, kun kotikaupungissani ei ole enää miehitettyä taksiasemaa eikä yleisöpuhelimia.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Ville Venäläinen 7. joulukuu 2009 19:24: Minua jää tällaisissa kannanotoissa ihmetyttämään niiden tyhjyys. Arvostelu on niin pirun helppoa ja jos sana hallussa, niin sen saa vielä kuulostamaan hauskalta. Kriittisyys on sisällään arvokasta, mutta se ei ole itsetarkoitus. Kolumni jättää täysin kylmäksi. Pitäisikö tämän pohjalta jättää uuden kokeilu, ideoiti ja kokeilu sikseen? Mitähän tämä kertoo itse kirjoittajasta itsestään? Onko hän jäänyt tämän maailman ulkopuolelle vai mistä on kyse? Ainakin nopealla googlailulla näyttäisi että herra on jäänyt ainakin verkossa saman nimisen jääkiekkoilijan varjoon. :-)

En tiedä... Jarrumiehellä on tärkeä tehtävä sinällään. Se herättelee ja varmistaa ettei mennä liian lujaa. Kuitenkaan jarrumies ei koskaan vie ketään perille. Juttuun hyvin sopien kolumni on julkaistu paikassa, missä siitä ei pääse keskustelemaan kirjoittajan kanssa. Siitä voisi syntyä jo jotain rakentavaa, joka veisi eteenpäin.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Elias Aarnio 16. joulukuu 2009 21:47: Kutsutaan se tyyppi keskustelemaan tänne! Olennaista olisi ainakin se, että hän tietäisi, mitä hänen kirjoituksestaan ajatellaan.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Elias Aarnio 16. joulukuu 2009 21:45: "Olen puuhastellut sosiaalisen median parissa juuri siksi, että pidin yhteyttä israelilaiseen firmaan, joka toimii kokonaisuudessaan verkossa."

Voisitko välittää näille tutuillesi pyynnön, että pyrkivät vaikuttamaan siten, että Israel lopettaa palestiinalaisten pohjaveden rosvoamisen ja tunnustaa julkisesti kehittävänsä ydinjoukkotuhoaseita. Kiitos.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Leena Helttula 16. joulukuu 2009 22:02: Kyllä he tietävät tilanteen, paremmin kuin meistä kukaan koskaan.
Yksi ihminen Israelissa pystyy vaikuttamaan yhtä vähän kuin minä siihen mitä Suomi tekee. Täällä ongelmat ovet tietysti aivan eri luokkaa, mutta on paljon asioita, joita minä en hyväksy.

Yksi näistä asioista on sekin, että täällä annettu kuva on aika yksipuolinen. Yleensä ei ole yhden syy, jos kaksi tappelee.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Elias Aarnio 11. tammikuu 2010 23:21: Näistä vaikuttamaan pystymisistä puhuttaessa on yksi hyvin helppo kriteeri: kysy, minkä poliittisen puolueen jäseniä he ovat. Jos eivät ole minkään, he eivät ole yrittäneet edes vaikuttaa maan poliittiseen järjestelmään.

Sama pätee tietysti myös suomalaisiin. On aivan turha itkeä "järjestelmää" jos ei yritä muuttaa sitä. Tästä syystä minulla on jäsenkirja. Suosittelen kannan ottamista muillekin.

Leenan argumentti oli sen verran ohut, että israelilaiset tuotteet pysyvät minulla kategorisesti pannassa edelleenkin: Jaffa-appelsiinit ja Carmel-avokadot jäävät hyllyyn ja kehotan muitakin olemaan ostamatta niitä. Sama pätee myös bromiyhdisteillä palosuojattuun elektroniikkaan - paitsi että ne ovat terveydelle haitallisia, suuri osa tarkoitukseen käytettävästä bromista louhitaan Israelissa.

Otan mielelläni vastaan ehdotuksia hyvästä, ei-yksipuolisesta luettavasta joka valottaa Israelin-Palestiinan ongelmaa jotenkin tasapuolisesti. Tähän mennessä lukemani on jotakuinkin linjassa mm. näiden kanssa:

http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/israels-dirty-s...

http://articles.latimes.com/2009/mar/25/world/fg-israel-holywar25

http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,636178,00.html

Tämä viimeisin, valkoisen fosforin käyttö siviilejä vastaan saisi minun joukko-osastossani aikaan kapinan.

http://palestine.org.nz/phrc/index.php; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Leena Helttula 14. tammikuu 2010 08:30: Firma on pieni ja sen jäsenet ovat ystäviäni. En edes kysele ystävieni puoluekantoja, koska sillä ei ole väliä! Suomi, Israel tai mikä muu maa hyvänsä, puoluekanta ei ole se mitä ihmisestä haluan ensimmäiseksi tietää.

Itse äänestän vaaleissa, mutta en halua jäsenkirjaa. Eivät ne vaikututusmahdollisuudet paljon parane. Olen ollut 34 vuotta naimisissa poliitikon kanssa ja nähnyt löheltä mitä se on. Ei todellakaan minun juttuni.

Argumenttini oli ohut ja pysyykin. En puhu politiikkaa elävässä elämässäkään, saati sitten verkossa. Lisäksi tämä on Israel-Palestiina keskustelulle täysin väärä foorumi. Verkosta löytyy paljonkin paikkoja, joissa keskustelut rönsyilevät vapaasti, mutta täällä aiheena on sosiaalinen media oppimisen tukena ja olemme tällä keskustelulla menossa ihan väärään suuntaan häiriten muita.; ▶ Vastaa tähän

Permalink Vastannut Marko Teräs 14. tammikuu 2010 11:53: Elias, suosittelisin hieman tarkistamaan millaisia kantoja lauot tällaisessa viestiketjussa jonka tarkoitus ei ollut olla poliitisesti värittynyt.

Itse Israelissa käyneenä, paikallisia tuntevana ja siellä paikan päällä aiheista keskustelleena voin sanoa, että tilanne siellä on hirveän vaikea ja molemmilla puolilla on tietyt ihmiset jotka jatkuvasti vaikuttavat negatiivisesti eri tilanteisiin. Jos joku yrittää edistyksellistä lähestymistapaa joka toisi rauhan sinne, niin viimeistään oman puolen väki saa hänet hengiltä – näin on käynyt sekä arabien että juutalaisten kohdalla. Molemmat ovat menettäneet historian saatossa niin paljon läheisiä, että kukaan ei ole siltä välttynyt.

Lakkaa lukemasta turhan paljon, mene tapaamaan ihmisiä ja keskustele heidän kanssaan. Itse olen päätynyt siihen tulokseen, että monet tavalliset ihmiset molemmilta puolilta haluavat rauhaa, mutta se ei valitettavasti ole heidän käsissään. Tällaisessa valtiossa kuin Suomi asuvan on hieman vaikea ymmärtää sitä millaista tuollaisessa tilanteessa voi olla. Sitä ei mikään kirja tai lehtiartikkeli saa kunnolla käsittämään.

Mutta kuten Leena sanoi, väärä aihe tälle foorumille.; ▶ Vastaa tähän