sosiaalinenmedia oppiminen kansalaismedia demokratia viihde teknologia

Sosiaalisen median haasteet oppilaitoksen tietohallinnolle

Moro sometulaiset

Olen uusi jäsen porukassa ja ajattelin vanhana tietohallinnon ammattilaisena tuoda esille myös tietohallinnon näkökulmaa.

Sosiaalinen media ja siihen liittyvä avoimuus ovat hieno asia opetuksessa sekä työelämäyhteyksien rakentamisessa ja ylläpidossa. Kuten kaikki tiedämme avoimuudesta verkossa on aina myös riskejä. On olemassa monenlaisia kansainvälisiä ja kansallisia sosiaalisen median palveluja ja palvelimia. Kaikkien turvallisuudesta ei taida olla takeita. Onko olemassa suosituksia turvallisista ympäristöistä ja toisaalta "mustia listoja" turvattomista.

Itse olen sitä sitä mieltä, että myös organisaation sisäiselle sosiaaliselle medialle on tarvetta mm. tuotekehityksessä ja toisaalta todennäköisesti aloittelevat epävarmat sosiaalisen median käyttäjät tuntevat olonsa turvallisemmaksi kun tietävät, että kuvat ja kommentit eivät heti "karkaa" internettiin.

Löytyykö sometu-porukassa kokemusta, näkemystä ja vinkkejä sosiaalisen median tietohallinnolle asettamista haasteista ?

Katselukerrat: 34

▶ Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Permalink Vastannut Anu Havisto 28. huhtikuu 2009 10:53

Eipä muuta kuin että kuinka ne kaikki uudet sosiaalisen median mahdollisuudet saadaan kaikkien käyttöön, niin ettei joku osa ns. töki eli kaikki päivitysrumbat hallintaan ja todella avointa mieltä tätä asiaa kohtaan! :))

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Sanna Brauer 28. huhtikuu 2009 11:31

Hyvä avaus Jouko tärkeästä aiheesta - tästä kuulen myös itse mielelläni lisää. Valitettavasti tämä ei ole omaa ydinosaamisaluettani... mutta lupaan osallistua keskusteluun.

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Tarmo Toikkanen 28. huhtikuu 2009 12:10

Varmaan peruslähtökohta monessa virastossa on se, että it-infra pitää saada oman intranetin sisään. Tällöin pilvessä olevat palvelut eivät käy, vaan on keskityttävä asennettaviin palveluihin, joita sitten saa tyypillisesti avoimen lähdekoodin lisensseillä.

Mutta toisaalta pilveenkin voi mennä, jos siihen on uskallusta. Kirjassammekin sivulla 101-102 mainittu Lilleküla Gymnaasium on sujuvasti rakentanut pilveen kaiken kurssi- ja opettajablogeista lähtien aina koulun lukujärjestykseen ja hallinnollisiin tehtäviin asti. Eli näinkin voi tehdä, jos kantti kestää. :)

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Tarmo Toikkanen 28. huhtikuu 2009 12:13

Niin ja yksi kysymys tietysti on, että pitääkö oppilaitoksen tai työpaikkojen tarjota sähköpostipalvelut? Suomessa näin on, kun internet yleistyi työpaikkojen ja yliopistojen kautta, mutta monissa muissa maissa käytetään ilmaisia webmaileja ihan sujuvasti, myös oppilaitoksissa. Tätäkin voi siis pohtia, että pitääkö tietohallinnossa olla oppimisympäristöt ja sähköpostit ja web-sivut, vai voisiko ne kaikki ulkoistaa muualle ja keskittyä oppilaitoksessa siihen ydintoimintaan.

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Sanna Kukkasniemi 28. huhtikuu 2009 12:27

Aihe on tärkeä ja tietoturva-asiat aina miettimisen arvoisia.

Useissa keskusteluissa kollegoiden kanssa eri tilanteissa - viimeksi viime viikolla ITK:ssa - on noussut ilmi, että verkosta löytyviä välineitä käytetään myös siksi, että organisaation tarjoamat eivät vastaa todellista tarvetta tai niihin pääsy on rajoitettu eli eivät tue opiskelijan oppimisprosessia ja sitä "oikeaa tekemistä". Sosiaalisessa mediassa on lähtökohtana erilaisten näkemysten ja kokemusten jakaminen ja yhdessä ihmettely yli organisaatiorajojen, joka lienee yksittäiselle tietohallinnolle mahdoton haaste.

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Timo Rainio 28. huhtikuu 2009 12:34

Kuten vähän viittasitkin yhtä lailla organisaation sisäisesti voidaan mielestäni hyödyntää sosilaalisen median toimintamalleja ja mekanismeja. Konkreettisesti vaikkapa Ningihän voidaan avata niin, että vain kutsutuilla jäsenillä on pääsy sisältöön.

Se on sitten ihan eri asia, että luotetaanko jossain kaukana rapakon takana olevaan organisaatioon, joka ei sitoudu kovin juridisesti pitämään huolta käyttäjiensä tiedoista. Toisaalta saman organisaation koko toiminta perustuu käyttäjiensä luottamukseen eli luultavasti tästä luottamuksesta he viimeisenä ovat valmiita tinkimään. Hiukan sama tilanne esim. Googlen palvelujen käytöllä. Ymmärtääkseni Google on tänä päivänä useampaa kertaluokkaa suomalaisia tunnettuja teleoperaattoreita isompi yritys, ja näille kansallisille jäteille me huoletta annamme erinäiset pankki, sähköposti, yms. luottamukselliset tiedot hoitoon.

Itsellä joitakin kokemuksia yritysten kanssa tehdyistä kokeiluista tuolla avoimen ja suljetun rajapinnoissa, joita hiukan omassa ITK'09 esityksessäni avasinkin. Näiden kokemusten pohjalta mieleenkiinto on varsin suurta, mutta toisaalta paljon vielä kokeilu ja tunnusteluhenkistä juuri esim. noista tietoturvallisuuden ja toisaalta vanhojen toimintamallien painolasteista johtuen.

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Jouko Mäkelä 28. huhtikuu 2009 12:57

Niinhän me annamme tietojamme noille jäteille tietojamme ja todennäköisesti olemme myös tietoisia niistä riskeistä ja kärsimme nahoissamme jos jotain tapahtuu. Pointti onkin, että tietävätkö opiskelijamme ja muut yhteistyökumppanimme millaisia riskejä he ottavat osallistuessaan ulkopuoliseen sosiaaliseen mediaan, jota heille mahdollisesti tarjoamme. Ja jos riski laukeaa, niin minne syyttävä sormi osoittaakaan ?

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Ville Venäläinen 28. huhtikuu 2009 21:21

Luin tämän keskustelun aikaisemmin illalla ja mietin että mitä tähän vastaisin. Kävin välissä katselemassa vähän mitä muualla tapahtuu. Lopputulos oli jonkinlainen synteesi, jonka kirjoitin omaan blogiini.

Blogimerkintäni ei ole suora vastaus kysymykseesi, enemmänkin ajatuspolku. Syyllisten haku on oikea ongelma. Kuitenkaan mitään ei oikein voida kehittää jos pelätään ja halutaan turvata oma selusta. Todella haastava pulma, kun oikeastaan ollaan loppujen lopuksi tekemissä ihmisten tunteiden ja toimintatapojen kanssa.

Intressit ovat myös tietohallinnon ja opettajien välillä tällä hetkellä ilmeisen erilaiset. Taloudellinen kurjimus ajaa tietohallintoja patistetaan minimoimaan kustannukset ja palvelemaan mahdollisimman monta. Tämä johtaa vakiointeihin, joilla pystytään pitämään suurta konekantaa yllä pienillä resursseilla. Kääntöpuolena on vain sitten että se yleensä eristää toimintatasolla merkittävän osan mahdollisuuksia pois. Opettajia se sama talouskurjimus osaltaan ohjaa hakemaan halpoja ratkaisuja, joita verkko on pullollaan, mutta monesti törmätään ongelmiin mm. vakioinnin, verkon rajoitusten ja käyttöoikeuksien kanssa.

Olisi kiva löytää jokin sellainen tapa, jossa koulun oppimisympäristö saadaan mahdollisimman avoimeksi kaikille oppijoille, jotta verkon tuoma resurssi saataisiin käyttöön. Uskon että jokin tie tämän ratkaisuun on olemassa, vaikka tämä puhe onkin tässä vaiheessa enemmän ongelmankuvausta kuin ratkaisuyritystä. Löytyisiköhän tästä meidän verkostosta sellaista joukkovoimaa, joka pystyisi lähteä kuvaamaan sitä infraa, jossa palvellaan sekä tietohallinnon että opetuksen tavoitteita?

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Timo Rainio 28. huhtikuu 2009 22:24

Varmasti löytyy. Ja yksi tapa kuvata on jo paljon Sometulaisten toimesta esiin tuodut hyvät koetellut esimerkit. Nyt nuo esimerkit usein ovat rohkeiden kokeilijoiden irtiottoja organisaatioiden kaikki tiukimmista käytännöistä. Mutta oikeassa hengessä tietohallinnon kanssa käytyjen keskustelujen myötä näistä esimerkeistä voi parhaimmillaan tulla myöhemmin Villen toivomaa vakiintunutta hyväksyttyä infraa ja työkaluja.

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Jouko Mäkelä 29. huhtikuu 2009 12:00

Tuo syyllisten hakeminen oli nyt pelkkä heitto. Vakavampi ongelma on mielestäni se, että oppilaitoksen tietohallinto ei millään muotoa voi taata ulkopuolisen sosiaalisen median tietosuojaa - vai onko se ylipäätään tietohallinnon päänsärky ? Onkohan tietosuojavaltuutettu ottanut kantaa sosiaalisen median tietosuojaan yleisesti ja oppilaitotsen osalta erikseen ?

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Ville Venäläinen 29. huhtikuu 2009 12:46

Heitoksi sitä arvelinkin, mutta se tuntuu olevan aika monelle ihan totta. Harmillisesti monesti tähän päädytään jossakin vaiheessa. :-)

Tästä on itseasiassa mietitty aikaisemminkin täällä. COSS:n Elias Aarnio on ekpertti mitä tulee lisenssiasioihin ja eri välineiden mahdollisiin uhkiin. Käy vilkaisemassa: Mikä on avoimuuden hinta?

▶ Vastaa

Permalink Vastannut Mervi Jansson 30. huhtikuu 2009 20:27

Repäisyjä ja irtiottoja tehdään kun mitta tulee täyteen unohtuneiden/toimimattomien/viivästyneiden käyttäjätunnusten ja salasanojen kanssa. On varmasti totta, että monissa oppilaitoksissa it on ylikuormitettu ja näin ollen alipalveleva.

Olin hiljattain sosiaalista mediaa ja b to b markkinointia käsittelevässä seminaarissa ja siellä konsensus tuntui kallistuvan avoimuuden puolelle riskienkin uhalla. Voimmehan me kaivautua turvalliseen poteroon, mutta mitä iloa siitä on?

En missään nimessä ole asiantuntija tietosuoja kysymyksissä, mutta kun samaisessa seminaarissa tuli ilmi, että ruotsalaisista yrityksistä n. 18 % käyttää avointa asiakasrajapintaa hyödykseen esim. tuotekehityksessä ja puhujan mukaan meillä vastaava luku on noin 0,03 promillea, herää kysymys ylisuojaudutaanko meillä ja jos niin mitä siitä sitten seuraa?!

Blogeja surffaillessani löysin listan, jolle oli koottu linkkejä kansainvälisten yritysten ohjeistuksiin sosiaalisen median käytöstä. Linkki löytyy blogistani.