Hanna Viitanen (Välimäki):n ystävät

Näytä kaikki

Hanna Viitanen (Välimäki):n ryhmät

Nettielämää. Sosiaalisen…

59 jäsentä

Näytä kaikki

Jäsenen Hanna Viitanen (Välimäki) keskustelut

Sosiaalinen media vai yhteisöllinen media?

Eiköhän yksittäisten sanojen sijasta tärkeintä ole, että kaikki tietävät, mistä puhutaan. Mielestäni viestin kulkeminen on kielen tarkoitus, ei niinkään yksittäiset sanat. Tietysti vaarana on se, ett…

Tagi: muutos, ilmaus, termi

Vastasi Tam 1

Näytä kaikki

Hanna Viitanen (Välimäki):n sivu

Uusimmat tapahtumat

Hanna Viitanen (Välimäki) vastasi jäsenen Jere Rinne keskusteluun Sosiaalinen media vai yhteisöllinen media?

tammikuu 1

Hanna Viitanen (Välimäki) kommentoi jäsenen Esko Johnson blogikirjoitusta Kielenoppimisen teoria ja teknologisesti rikas oppimisympäristö

Vain muutos on pysyvää, ja ehkä reaalimaailma ja virtuaalitodellisuus täydentävät sittenkin toisiaan. Molempia tarvitaan, ja virtuaalimaailma nyt on 2000-lukua tai viimeistään 2010-lukua. Ehkä pitää nähdä enemmän mahdollisuuksia. Ongelmaksi ehkä muo…

tammikuu 1

Kommenttitaulu (3 kommenttia)

Sinun tulee olla Sosiaalinen media oppimisen tukena:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Join Sosiaalinen media oppimisen tukena

4. tammikuu 2010 kello 19:53 Esko Johnson sanoi...: Joo, kyllä olet oikeassa, ajattelen autenttisuudesta ja todellisista kasvua edistävistä (kulttuuri)kontakteista ja SL-järjestelmän rajoituksista likipitäen samalla tavalla.

Tässä on nyt laaja kenttä asioita, johon viittaat. Opettajana me olemme ammatillisesti haavoittuvia, ja joudumme pärjätäksemme ammatissamme plus saadaksemme opetukselle ja oppimiselle jatkuvuutta kokemaan kaikenlaista ja hyväksymään (kokonaisuuden vuoksi) sellaista, mikä kaventaa ja yksipuolistaa nuorten/oppijoiden kasvun mahdollisuuksia. Jollemme näistä asioista välitä sanoa, niin kuka sen tekee?

Vastaavasti haluamme tietysti parantaa ja korostaa niitä asioita, jotka jollakin tapaa vievät eteenpäin esim. kielen, viestinnän ja kulttuurin osaamista. vaikka voimmekin kans.välisessä vertailussa olla ypelitä tuloksista, ja ne innostavat meitä, niin työ ei ole kyllä helppoa - eniten tunnen sympatiaa niitä kohtaan, jotka havumetsien takana kaukana ranta(suomen)ruotsalaisista opettavat toista kotimaista.

Mitä SL:ään tulee, niin aiheeseen perehtyminen syventää tietysti ymmärrystä. Tänään kuuntelin tätä podia:

http://www.archive.org/details/Yoe_TuijaBonusraita_haastattelussa_boAkademintutkijaKimHolmberg
... ja käväsin K.H.:n kotisivuilla http://kimholmberg.fi/

Ajattelin että olisi hienoa, jos tällaista "gurua" saisi jututtaa kelenoppimsien näkökulmasta.

Mutta pieni SL-kokeilu meillä on tämän viikon loppulla, kun yritän käyttää SL:ää kieliluokassani (avatarien luominen, neuvottelu pareittain laiteistotarjouksesta; 6-7 paria). Nyt vaan toistaiseksi siltä, että SL:ää ei saada verkon yli toimimaan, kun siellä on jokinkainen esto. ATK-tuki toivottavasti ratkaisee ongelman.

3. tammikuu 2010 kello 17:53 Esko Johnson sanoi...: Virtuaalista oppimista tarvitaan. Ja muutos on pysyvää, kyllä! Mutta muutos on jatkuvaakin, koska muutoksessa on ajan+kertomisen vuoksi jotakin samaa, jotakin muuttumatonta. Opetuksen ja oppimisen tarkoituksessa virtuaalisuuus on pitkään ollut olemassa merkityksinä symboleina ja imageina, jotka olemme voineet teknologian eli välittymisen kautta rakentaa merkityksellisesti koossa pysyviksi ja sen vain takia, että haluamme (mielikuvitus, luovuus, innovoinnin ilo). Olemme samalla inhonneet pysyvyyttä kuten kovaa puurtamista (esim palautetekstit á 5 h/pv), omien heikkouksiemme työstämistä, verkko-opiskelijoidemme paimentamista.

Siis miten kehitellä kaikkien kannalta mielekkäämpiä,”autenttiseen” virtuaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia oppimistehtäviä ( [simuloitu] esittely, väittely, neuvottelu, ongelmanratkaisu ym) ja yhdistää tämä tekemisen potentiaali oppimistehtävän kehikkoon? Vuorovaikutus olisi symmetristä 3-4 hengen ryhmissä, ja siitä jäisi kuva-, ääni- tai tekstipohjaisia jälkiä myöhempää analyysia ja palautetta varten. Se edistäisi kielenoppimista ja ylläpitäisi sosiaalista sidosta opiskelijoiden kesken. Viestintä muistuttaisi riittävästi muualla (reaali)maailmassa käytettäviä muotoja.
Second Lifen opetussovelluksista tiedän vähän: ei ole vakuuttavia näyttöjä tullut vastaan tutkimusteksteissä, jotka olen nyt löytänyt, esityksissä joita on näytetty tai mitä haluttu kaupitella SL-ympäristössä. Täydentävyyttäkö on tämä, että kaikki on edelleenkin kaksijakoista: noviisit (oppilaat/opiskelijat) vs. mestarit (opettajat); puhuminen (julistus) vs. kuunteleminen (uskominen)?

3. tammikuu 2010 kello 17:33 Esko Johnson sanoi...: Virtuaalista oppimista tarvitaan. Ja muutos on pysyvää. Mutta muutos on jatkuvaakin, koska muutoksessa on ajan + kertomisen vuoksi jotakin samaa, jotakin muuttumatonta. Aikaresursseihin katsomatta, virtuaalimaailma, vaikkapa opetuksen ja oppimisen tarkoituksessa, on pitkään ollut olemassa merkityksinä (symboleina, imageina), jotka olemme voineet teknologian (välittymisen) kautta kohdistaa kuviteltuun, rakentaa merkityksinä koossa pysyviksi kokonaisuuksisi ja sen vain takia, että haluamme jännätä jatkuvuutta (mielikuvitus, luovuus, innovoinnin ilo). Samalla olemme inhonneet pysyvyyttä kuten kovaa puurtamista, omien heikkouksiemme työstämistä, verkko-opiskelijoidemme paimentamista.

Siis miten kehitellä kaikkien kannalta mielekkäämpiä,”autenttiseen” virtuaaliseen vuorovaikutukseen perustuvia oppimistehtäviä ( [simuloitu] esittely, väittely, neuvottelu, ongelmanratkaisu ym) ja yhdistää tämä tekemisen potentiaali oppimistehtävän kehikkoon? Vuorovaikutus olisi symmetristä ja siitä jäisi kuva-, ääni- tai tekstipohjaisia jälkiä myöhempää analyysia ja palautetta varten. Se edistäisi kielenoppimista ja ylläpitäisi sosiaalista sidosta opiskelijoiden kesken. Viestintä muistuttaisi riittävästi muualla (reaali)maailmassa käytettäviä muotoja.

Second Lifen opetussovelluksista tiedän vähän: ei ole vakuuttavia näyttöjä tullut vastaan tutkimusteksteissä, jotka olen nyt löytänyt, esityksissä joita on näytetty tai mitä haluttu kaupitella SL-ympäristössä. Mieleen ovat jääneet identiteettinsä saturoineet, mielikuvitukselliset avatarit, jotka haluavat istua hiljaa penkeillään.

Täydentävyyttäkö on tämä, että kaikki on edelleenkin kaksijakoista: noviisit (oppilaat/opiskelijat) vs. mestarit (opettajat); puhuminen (julistus) vs. kuunteleminen (uskominen)?

Mutta yritän kuitenkin ehdotuksesi mukaisesti ajatella mahdollisuuksia ja löytää parempia vertailukohtia.